Joulumme kului varsin mukavissa ja rennoissa tunnelmissa. 'Normaalin' jouluhässäkkämme (lue: väkeä kuin pipoa aattoillan päivällispöydän ääressä) pöydän ääreen seurakseni vanhempieni luona asettuivat vain vanhempani ja mieheni. Etukäteen tuo väen väheys hiukka arvelutti, mutta lopputulos olikin oikein miellyttävä ja akkuja lataava. Ei kellon perässä juoksua. Ei ollut joulupukkia, jonka käyntiaikaan mennessä olisi pitänyt saada tietyt joulutoimet hoidettua, vaan ihan rauhassa käynnit hautausmailla, saunassa ja sen jälkeen ruuan ja juoman kimppuun.

Yllättäen nukkumattikin rupesi huhuilemaan jo kymmenen pintaan vieraakseen höyhensaarille. Noh, mikäs yllätys tuo sit toisaalta, kun aamuseitsemältä olimme miehen kanssa jo kavunneet sängystä ja ajaneet melkein 250 kilsaa vanhempieni luokse. Systerin perhe tuli joukkoon mukaan sit ekana joulupäivänä ja veljen kanssa morjenstimme toisillemme tänään Forssan seutuvilla, kun ajelimme vastakkain: me kotiin menossa ja veli poikiensa kanssa mummolaan menossa.

Oman jännitysnäytelmänsä tapaninpäivään toi myrsky ja sen tekemät tuhot. Sähkö katkesi vanhempieni luota jo aamukuuden pintaan. Merivesi oli ennätyskorkealla aamusella ja mökillekin pääsi vain traktorilla. Auton maavara olisi loppunut täysin kesken, kun vesi oli noussut myös tielle. Puolen päivän pintaan kotimatkalle lähtiessämme kännykkäverkkokin oli likimain nurin ja lankapuhelinkin mykkänä. Päivän mittaan lankapuhelin on kuulemma saatu toimintaan, mutta sähköstä ja kännykkäverkosta ei vielä oikein tietoakaan.

Matkan varrella oli puuta ristiin rastiin pitkin metsiä ja tienlaitoja - osin tielläkin. Meidän kylältä sähkö oli naapurin mukaan hävinnyt kymmenen pintaan aamulla ja toisen naapurin kertoman mukaan heille oli päivän mittaan tullut vain yhden vaiheen verran sähköä, kun kaksi muuta vaihetta olivat olleet hukanteillä. Me saimme onneksi sähköä torppaan jo iltakuuden maissa, mutta parin kilsan päässä toisaalla kylässä joutuvat odottelemaan huomiseen, kun sähkölinjalle oli kaatunut useita puita tuolla jossain keskellä ei mitään.

Ihmetellä kyllä täytyy, miten haavoittuvaiseksi ja sähköstä riippuvaiseksi yhteiskuntamme on tullut. Lankapuhelinverkkoa ajetaan alas, mutta samanaikaisesti kuitenkin kännykkäverkko on kovin haavoittuvainen sähkökatkoksen vuoksi. Samoin lämmitys ja vedensaanti on monessa taloudessa sähköstä riippuvainen. Itse olen perin tyytyväinen parin vuoden takaisesta ratkaisustamme, että talon alkuperäisten tiiliuunien tultua tiensä päähän teetimme loistavalla ammattilaisella uudet uunit mittatilaustyönä. Myös puuhella on keittiössämme ahkerassa käytössä. Vielä kun tuon talon alla olevan talouskellarin saisi taiottua paremmaksi, niin voisi jääkaapinkin muuttaa vaikka neulelankojen säilytyskaapiksi

Joulupukilla tien valaisusta vastuussa on Petteri Punakuono, mutta meillä valoa pimeyteen tuo Tiinu-neiti.

Muistakaa maltti liikenteessä ja pitäkää rakkaistanne huolta. Tämä tupa hiljenee joulun viettoon kissojen kehräyshurinoiden säestämänä.

Rauhaisaa joulua.

Auringon ihanat -blogista huomasin kovin tutunoloisen tuoliparin. Ihan ilmielävänä siinä möllisteli kaksi legendaarista kansan tuolia eli K-tuolia, joita valmistettiin runsain mitoin sotien jälkeisenä niukkuuden aikana. Tuoli on yksinkertainen rakenteeltaan ja vähäisesti materiaalia vaativa. Avotakan sivuilta löytyy K-tuolista jonkin verran tarinaa.

Se, mikä noissa Inkan blogiinsa kuvaamissa tuoleissa erityisesti kiinnitti huomioni, oli sama väritys kuin omassa K-tuolissamme. Valitettavasti vuosien saatossa oman tuolimme kaveri on päätynyt täysin palvelleena tuolien hautausmaalle. Tämä 'elossa' oleva kaveri on säilynyt melkoisen hyvässä kunnossa. Mieheni kertoman mukaan kyseinen tuolipari oli 'mamman kamarin' kalustuksena ja meillä edelleen oleva tuoli oli pyhitetty mamman mekon säilytystelineeksi ja vain toisessa sai istua.

Tuolimme odottaa pääsyä 'kasvojen kohotukseen', sillä jousituksessa on pientä sanomista. Epäilen, että muutama jousi on tullut tiensä päähän, joten edessä on jousituksen elvytystoimia ja samassa yhteydessä tuoli saa myös uuden päällyskankaan - millaisen, niin se on vielä arvoitus. Puuosat pääsevät kaikkein vähimmällä eli niiden kiinnitykset tuolin runkoon laitetaan ojennukseen, muuten tuolin ikä saa niissä näkyä.

Kyllä nuo meidän kissat ovat mainioita.

Lumisateen muututtua rännäksi ja edelleen vedeksi tuli sisälle märkä kolli. Vaan eihän se sovi lauman kingin olemukseen ollenkaan, että turkki märkänä oleskeltaisiin, taikka itse tuo turkki nuoltaisiin kuivaksi, ehei! Oli jälleen kerran aika kuivaushenkilöstön sännätä suorittamaan tehtäviään. Ja kuivaamiseen ei ihan mikä tahansa pyyhe Hänen Kunikaalliselle Kissaudelleen kelpaakaan, vaan tehtävään on käytettävä pellavaista kuivausvälinettä.

Kudoin pariksi iltapuhteeksi itselleni kunnon vanttuut, kun näyttää tuo keli muuttuvan kylmemmäksi niin, etten enää pelkillä kämmekkäillä taida ensi viikolla pärjätä, kun loman jälkeen taas koulunpenkille palaan. Sormikkaita ensin suunnittelin, mut sormien kutominen on sellaista rävellystä, mihin en niin kovin innokkaasti halua lähteä. Vanttuut taas ovat kovin kömpelöt autoa ajaessa. Kompromissina risteytin vanttuut ja sormikkaat. Lopputuloksena syntyi härpäkkeet, joissa on neljän sormitötterön sijasta kaksi tuuttia, toinen pikkusormelle ja nimettömälle ja toinen etu- ja keskisormelle. Varsin vinkeän näköiset tassusuojat, mutta käyttökelpoiset.

Tämän 'lyhyehkön' esipuheen jälkeen olisi kenties aika siirtyä jo otsikon mukaiseen asiaan eli niihin langanpätkiin. No, eihän niitä kovin montaa tollasissa käsineissä ole pääteltävänä, mutta ei vaan ole mun hommaani. Kutomusten pitäisi olla valmiita just sillä hetkellä, kun viimeisen silmukan saa kudottua, eikä vasta sitten, kun on päätellyt joukkueellisen lankoja. Ääneen lankoja päätellessäni miehelle sit jutustelin, et kun on kaikenmaailman riihi-, sauna-, navetta-, kotitonttuja, niin miksei vois olla myös PÄÄTTELYtonttuja??? Olis vaan niin kovin näppärää, kun valmiiks kudotun työn jättäis illalla pöydälle, niin aamulla olis kaikki pienet inhoittavat langanpäät pääteltynä siistin huomaamattomasti. Vai olisko tuo lankojen päättely sittenkin keijujen hommaa?

Enivei, langat tulivat pääteltyä ja huomenna kaupunkiin lähtiessäni voin laittaa etukäpäliini lämmittävät suojukset. Oliskohan seuraavaksi siis aika kutoa takatassujen lämmittimet vai pitäiskö sittenkin panostaa noihin joulutonttuhommiin?

Varsinaisen suunnitteluopettajamme ollessa kakkosjakson ajan 'elävän elämän töissä' oli sijaisenamme yksi Lahden kaupunginteatterin free lance pukusuunnittelijoista. Saimmekin jakson aikana melkoisen tietopaketin suunnittelijan työstä ja kulissien takaisesta teatterimaailmasta. Nam!

Tehtävämme jakson aikana oli erittäin mielenkiintoinen - vaativa, mutta antoisa. Tavoitteena oli suunnitella pieni mallisto: pusero, hame ja leninki. Innoittajana suunnittelutyössä piti käyttää jotain kuvataide- tai musiikkiteosta.

Ensimmäinen haaste olikin siis löytää tuo innoittava teos. Olin itse jokin aika aikaisemmin törmännyt kanadalaisen taiteilijan Calvin Nichollsin uskomattoman ihaniin paperiteoksiin tehdessäni käsityön taiteen perusopetuksen tehtäviä. Päätinkin suunnistaa samalle nettisivustolle ja poimia sieltä jo aiemmin mielenkiintoa herättäneen ilves-aiheisen työn http://www.calvinnicholls.com/ -> Paper Sculpture Galleries -> The Follett Collection -> kuva 8/12 Ilves. Nichollsin ilves-työn pohjalta päädyin etsimään netistä muitakin ilves-kuvia, jolloin löysin aivan ihanan syksyisen kuvan Ranuan eläinpuiston ilvesperheestä.

Vihdoinkin on remonttimme eteneminen taas hyvän 'tuumaustauon' jälkeen käynnistynyt. Osuutta asiaan lienee syyslomaviikolla, jonka olemme mieheni kanssa molemmat kotona. Projektina meillä on tällä hetkellä kylmän ullakon lämpöeristäminen. Tämä tosin vain osa koko remonttiprojektiamme, mutta tällä hetkellä siis tuon ullakon kimpussa aherramme.

Muutama päivä loman alusta meni lepäillessä, rentoutuessa ja muuten vaan joutenolosta nauttien. Eilen (tiistaina) raahasimme sitten nämä maiset tomumajamme ullakolle. Illan hämärtyessä ullakon katon vinolappeisiin oli kuin varkain hypännyt erinäinen joukko tuulensuojalevyjä odottaen seuraavaa työvaihetta eli koolausta. Voi, miten ihanaa olikaan tuon työrupeaman jälkeen mennä saunaan puhdistautumaan lasivillan piskuisesta pölystä ja silmittömästä kutinasta.

Tänään olemme keskittyneet ikkunoiden irroittamiseen ja asennukseen. Huutonetistä bongasimme jokin aika sitten yhden sopivan kokoisen ikkunan tulevan parvekkeen kohdalle. Vanha ikkuna, joka oli turhan leveä parvekkeen oven kaveriksi saikin muuttokäskyn ullakon toiseen päätyyn. Yllättävän työlästä oli huolellisesti asennettu ikkuna irroittaa paikaltaan, mutta kyllä se siitä muutaman tovin kestäneen suostuttelun jälkeen irtosi tehden tilaa tuolle uusvanhalle ikkunalle. Olihan tuo melkoista leikkaa-liimaa-askartele -touhua, kun uudelle ikkunalle tehtiin paikkaa. Vanhan ikkunan jäljiltä olevaa aukkoa piti kaventaa ja korottaa. Lisäksi piti huomioida, että ikkunan kaveriksi tulee ovi jossain vaiheessa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ikkuna on paikoillaan ja huomenna homma jatkuu vielä parin ikkunan kanssa.

Ennen ja jälkeen kuvia seuraa myöhemmin, kunhan saamme tuon ullakon ikkunarumban kokonaisuudessaan tehtyä.

Muutenkin remontissa tulee käytettyä kierrätysmateriaalia. Myös lasikuistimme muokkautuessa lämpimäksi tilaksi käytämme uusina ikkunoina kertaalleen käytettyjä lämpölasi-ikkunoita, jotka nekin löytyivät huutonetistä.

On meillä hassuja katteja taas. Mies sohvalla istuessaan rapsutteli Fiinua ja sen seurauksena vieressä makoillut Melu rupesi kehräämään. On se vaan niin mukavaa, kun kaveria silitetään.

Lauantaina kisumiirut saivat tutustuttavakseen ystävämme kehittelemän lelun. Uutuuteen suhtauduttiin tietenkin äärimmäisellä varovaisuudella, ettei vaan ihmishenkilökunta huomaisi lelun houkuttelevuutta.

Siis mähän en oo tosta lelusta yhtään kiinnostunut. Tollanen lankaviritys, höh!

Siis ihan mahdoton kapistus nyt, kun tarkemmin katson.

Ei siis vois vähempää kiinnostaa...

Mut, jos mä nyt kuitenkin ihan varovaisesti noitten ihmisten mieliks vähän leikkisin.

Lopputulos: lelun hillitön pyörittely ympäri lattioita.

Olin viikonloppuna käsityön taiteen perusopintoihin liittyvällä lähiopetusjaksolla. Tällä kertaa väkersimme värjäysten parissa. Väripadoissa pulppusivat sekä kankaat, että langat. Itse tein erilaisia sidonta- ja ompelukokeiluja pienille puuvillakankaan palasille ja värjäsin sitten nuo eri tavoilla mytätyt palaset punaisella värillä. Nämä kokeilut ovat vielä jälkipyykin jäljiltä pyykkitelineellä kuivumassa.

Semitone-reaktioväreillä värjäämäni langat sitä vastoin sain jo vyyhdeiltä kerille asti ja tässäpä tulos:

Vihreä lanka on vuosia kaapissa marinoitunutta Novitan Jussi-lankaa ja alkuperäinen väri näkyy noista harmahtavista kohdista. Kiersin vyyhteihin muutamiin kohtiin reilun viiden sentin matkalle matonkudetta estämään värin imeytymisen lankaan ja lopputuloksena oli lankaa, johon kudottaessa muodostuu muutaman silmukan levyisiä täppiäisiä. Tästä ajattelin kutoa sormikkaat/lapaset, sukat/säärystimet ja jonkinlaisen lämmittimen päänupille.

Oranssi lanka on alkujaan luonnonvalkoista Vuorelman Vippelä-lankaa. Tämä lanka puolestaan sai yllensä liukuvärjäyksen. Tästä olisi tarkoitus kutoa hervottoman kokoinen puolipyöreä pitsihuivi. Lankaa on 200 g (800 m), joten kyllä siitä jo jonkinlaisen puoljoukkueteltan saa aikaiseksi.

... onpa kulunut taas tovi edellisestä postauksestani. Syksy etenee vauhdilla ja koulussakin ensimmäinen jakso on selätetty. Niinhän siinä kävi, että erinäisten harjoitusvaiheiden, suunnittelun, julmetun piirtämisen/kaavoittamisen, epätoivoisen tuntuisen leikkuuoperaation ja hieman helpomman ompelurupeaman jälkeen on ensimmäinen koulutyöni todellakin valmis. Jiihaaaaa!

Ensimmäisen ompelutehtävämme tavoitteena oli suunnitella, kaavoittaa ja valmistaa henkilökohtaisten mittojen mukainen hame itselle. Suunnitteluvaiheessa valmistauduimme tosin jo seuraavaankin ompelutehtävään eli nyt valmistetun hameen kaverina käytettävään puseroon. Jahka tuon puseronkin tässä syksyn mittaan valmistamme, niin sen jälkeen pääsemme jo asiakastöiden pariin. Keväällä siis tiedossa suunnittelua ja ompelua 'maksavalle' asiakkaalle.

Oman hameeni lähtökohtana oli monikäyttöisyys: hame niin arkeen kuin juhlaankin ja myös tanssiparketille asusteista riippuen. Mielestäni tuossa varsin hyvin onnistuinkin. Loistava onnenkantamoinen oli lisäksi Eurokankaan palalaarista löytynyt täydellisen punainen toimikassidoksinen villakangas, jota en voinut vastustaa, kun sen näin. Ennen varsinaiseen hamekankaaseen kajoamista tein protohameen mustasta rami-kankaasta, joka puolestaan oli edullinen löytö outlet-tyyppisestä kangaskaupasta.

Hameen kaavoitukseen halusin riittävästi haastetta ja sitä myös sain, kun tajusin suunnitelmani vaativan hameeseen kaikkiaan 14 kangaspalaa pelkkään miehustaan (eli siis tuohon päälliosaan) ja toisen samanlaisen joukon palasia vuoriin. Huh! Kaavoituksen epäsymmetrisyys tiesi sitten vielä sitä, että joka ainoa kangaspala oli leikattava itsekseen yksinkertaisesta kankaasta ja lisäksi ompelutyö vei aikaa jonkin verrankin enemmän kuin ihan normi kapean hameen ompelu. Haasteita siis taipaleella oli ihan riittämiin.

Helppous tosiaan loppui suunnitelmakuvaan, sillä kaavoituksessa meinasi jo aivot nyrjähtää, kun muotolaskokset piti siirtää vinoihin leikkaussaumoihin häiritsemästä kokonaisuutta. Ja noita yksittäisiä palasia kankaasta leikatessani meinasi huumori olla vähissä ja naureksinkin koulukaverieni kanssa, et pitäis varmaan hiukkasen antaa palautetta henkilölle, joka mallin suunnitteli ja kaavoitti. No, vielä en ole käynyt peilikuvani kanssa palautekeskustelua, joten se siitä... Ompelu olikin sitten melkoisen leippoisaa tuon leikkuu-urakan jälkeen.

Tällä hetkellä täysin valmiina on punaisesta villakankaasta ommeltu varsinainen hame. Mustasta ramista ommeltu protohame, josta myös muotoutui käyttöhame, on helman kääntöä vaille valmiina. Tuo ramikangas vain vaikutti sen verran elävältä, vaikka helppo käsiteltävä olikin, että annan ko. hameen roikkua vielä tovin henkarissa tekeentymässä lopulliseen muotoonsa ennen helman tasaamista ja kääntämistä.

Yllätyksiä hameiden tekemisessä tuli lähinnä tuon punaisen villakankaan osalta. Kankaan toimikassidos oli varsin tiukka tapaus ja kangas sen myötä haasteellisempi käsiteltävä kuin 'normaali' villakangas. Kangas ei syöttynyt niin nöyrästi kuin aiemman kokemuksen perusteella päättelin, joten vyötärönauhan kiinnityssaumaan jäi hieman ikävän näköinen kohta. Samoin leikkaussaumojen silitys siistiksi oli melkoinen urakka. Musta rami-kangas sen sijaan oli erittäin miellyttävää niin leikkuupöydällä kuin ommellessakin. Harmi, että kyseinen kangas oli pakan loppupala eli en saa sitä lisää.

Hameen haasteellisesta toteutustavasta huolimatta mielessäni pyörii kuositellun hamekaavan jatkojalostus. Helma voisi olla vielä hieman leveämpi ja hulmuavampi, mikä palvelisi paremmin tanssikäyttöä. Kangasta vaihtamalla hameeseen saisi taas uudenlaisen ilmeen. Taidanpa sukeltaa kangasvarastooni tutkailemaan sopivia vaihtoehtoja.

Kuvia hameista heti, kun kamera, hameet ja kuvaaja kohtaavat. Tässä ensi hätään kuva suunnitelmasta, jonka pohjalta lähdin kaavoittamaan hametta.