Opin eilen uuden lankatekniikan: käpypitsin valmistuksen. Aiheesta oli työpaja-tyyppinen lyhytkurssi Tervakosken Coconutissa. Aluksi meinasi mennä vähän väärään järjestykseen nuo langat, mutta kyllä ne siinä sitten ojentautuivat Särkimäen Pirkon loistavassa ohjauksessa. Intoa oli päällä vielä, kun kurssin jälkeen ajelin kotiin. Eipä siinä muu auttanut, kuin harjoitella lisää ja illan ja tämän aamun myötä syntyi netistä löytyneen ohjeen mukaan ihan 'oikea' työkin. Yllätys-yllätys! Se on KISSA!

Kissan strategiset mitat: 

• lanka: Anchor Leinen 10
• korkeus: n. 8 cm
• paino: liian vähän vaa'an punnittavaksi

Tämän pitsikissan myötä toivotan hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Phyi!

Mulla tais olla liian kiva Prahan reissu, kun hetimiten koto-Suomeen palattuani sain hirmuisen kevätflunssan. Pari päivää ehdin omassa koulussani oleilemaan eli epätoivon vimmalla selvittämään, mitä kaikkea on poissaolokuukauteni aikana tapahtunut ja mitä pitäisi kevätlukukaudesta jäljellä olevana aikana vielä tehdä. Hommaa tulee todellakin tulevien viikkojen aikana olemaan niin koulussa kuin kotonakin, mutta eiköhän siitäkin taas selvitä, kunhan tämä flunssan pirulainen on selätetty.

No niin, se siitä viu-viu-vali-vali -osastosta ja sitten iloisempiin aiheisiin...

Kevät etenee mukavasti myös kotioloissa, vaikka mies varoittelikin ennen paluutani, että vuodenaikatilanne tulee kotona olemaan sama kuin Prahassa oli kuukausi sitten. Noh, ei se mitään. Saan elää toisen kevään tänä vuonna. Tuolloin kuukausi sitten Prahassa kirsikkapuut kukkivat täydellä teholla ja huhtikuun lopulla syreenit ja omenapuut aloittelivat kukintaansa. Kotisyreenipensas näyttää vasta tekevän lehtisilmuja. Omenapuutkin vielä tovin antavat odottaa itseään.

Paljon jäi reissusta mukavia muistoja mieleen ja näin viikko paluun jälkeen jotain jo on selkeytynytkin päässä. Viimeisenä reissupäivänä sikäläisen tuttavani isä esitti kysymyksen, että mikä on reissussa/kaupungissa/maassa ollut mukavinta. Tuolloin en kyennyt vastaamaan kuin sen, että kaikki on niin sekaisin päässä vielä, ettei pysty selkeästi yhtä tai kahta asiaa nimeämään. Nyt jotain jo kykenen sanomaan eli parasta olivat satunnaisessa järjestyksessä

• ystävälliset ihmiset
• kaunis vanha kaupunki (Praha)
• koululla vallinnut opiskelua tukeva ilmapiiri ja ihanan pienet oppilasryhmät
• paikalliset tuttavat, joiden ystävällisellä avustuksella pääsin näkemään myös tavallista tsekkiläistä arkea

Näissä mietteissä katselen tuota hyllyllä makoilevaa jättikokoista keltaista Hippo-säästöpossua ja mietin, kuinka äkkiä saisi kasaan matkakassan seuraavaa Tsekin matkaa varten.

Phuuuh!

Neljän viikon reissu Prahaan on takana ja olo on varsin väsähtänyt. Viime yönä kotiuduin ja vaikka kroppa on jo Suomessa, niin pää tuntuu jääneen vielä Prahaan. Hiukkasen siis totuttelua tässä paluussa on.

Reissu oli kaikkinensa onnistunut. Ensin lomaviikko tuon perheen komeamman osapuolen kanssa ja sen jälkeen kolme viikkoa tiivistä opiskelua. Tutuksi tulivat pikatahtia elävän mallin piirustus, korinpunonta, neulapitsin valmistus sekä tsekkiläisen ja suomalaisen pitsinnypläyksen erot. Vielä on jokaisessa osa-alueessa treenaamista, mutta alku on selvitetty jo.

Viimeiset päivät Prahassa olivat erittäin helteisiä mittarin kohotessa yli 30 asteen. Kuulemma eilinen päivä eli lauantai oli Prahassa lämpimin huhtikuun 28. päivä 200 vuoteen. Itse kyllä olin paikallisen tuttavan kanssa eilisen päivän Prahan ulkopuolella nautiskelemassa aurinkoisesta säästä luonnon keskellä.

Viimeisen päivän ihaniin yllätyksiin lukeutui myös tuttavani kertoma tieto, että parin ostamani nypläyskirjan kirjoittaja on hänen tuttujaan. Seuraavalla reissulla pääsenkin mahdollisesti tapaamaan kyseisen nypläyksen taitajan. Ihanaa!

Kuvia matkan ajalta kertyi liki 3000. Muutama tovi menee niitä käydessä läpi ja valitessa opiskelujaksosta kertovaan portfolioon sopivimmat/kuvaavimmat otokset. Ehkä kuitenkin lepään hetken ja nautin kotiolosta ennen urakkaan ryhtymistä.

Pääsiäismaanantaina vierailimme paikallisen pariskunnan kanssa Veselý Kopecin museoalueella.

Matkan varrella näkyi ihka eläviä paikallisia tuotantoeläimiä

Museoalueella esiteltiin entisaikojen elämää. Maataloudessa käytetyt välineet olivat kovin tutun näköisiä

Sahakaan ei muodollaan yllättänyt

Sen sijaan paikallinen hirsirakentaminen aiheutti hämmennyksen suomalaiseen tyyliin tottuneelle, sillä hirret oli muurattu yhteen.

Myös kattopäreet olivat erimallisia, mitä Suomessa käytetyt

Eivätkä mehiläisten asumuksetkaan ihan tutun näköisiä olleet

Ei tsekkiläistä paikkaa ilman marionetti-nukkeja. Tässä nuket roikkuvat kiertävän nukketeatterin vaunun seinällä.

Ihka aito separaattorikin tuli vastaan yhdessä museoalueen talossa

Pussin saa suljettua tiukemmaksi, kun on käytössä sopiva apuväline

ja saappaatkin on mukavampi riisua avustettuna

Ja vielä mallipala kylän sähköasennuksista

Museoalueelta ajoimme suht lähellä olleeseen kylään, jossa piipahdimme oppaamme vanhempien luona lounaalla.

Pääsimme lisäksi ihailemaan oppaamme isän valmistamaa kaksipuolista aurinkokelloa. Siis kyllähän jokainen itseään kunnioittava aurinkokellonvalmistaja huomioi kellossaan joka vuotiset ajansiirrot eteen ja taakse päin. Tässä kellossa homma hoituu kääntämällä kellotaulu 180 astetta ympäri.

Kuten edellisessä postauksessa lupasin, niin tarina jatkuu vierailusta Vituksen katedraaliin. Sinällään visiitti kyseisessä paikassa meinasi olla kovin kiireinen, kun kyseisenä päivänä paikka suljettiin poikkeuksellisesti turisteilta jo klo 17. Tämä sen vuoksi, että siellä oli alkamassa pääsiäismessu.

Hulppea rakennus ulkoapäin (tässä takapuolelta)

ja vielä hulppeampi sisältä:

Useimpien katedraalissa kävijöiden huomio lienee kiinnittynyt upeisiin ikkunoihin

ja kaikkialla kiiltäviin kultauksiin

Vaan moniko on huomannut ulkopuolen aitarakennelman horoskooppikuvat,

katedraalin sisällä olevan pääkallon luineen,

oman mielipiteensä esittävän pikkuenkelin tai

kesken saarnan nukahtaneet sotamiehet?

 Ai, että kiinnitinkö huomion erilaisiin asioihin? Kyllä. Ja seuraavillekin vierailukerroille jäi vielä paljon pientä piperrystä tutkittavaksi.

Nyt on sopivan rauhallinen aamuhetki kirjoitella käynnistä Prahan linnassa. Vaihtokavereina olevat opiskelijat lähtivät käymään linnassa ja kun itse kävin siellä perheen komeamman osapuolen kanssa pari viikkoa sitten pääsiäisenä, niin järjestin itselleni vaihtoehtoisen aamupäiväohjelman.

Linnan alueella kulkiessa havaitsi, että muutama työtunti on aikoinaan työväeltä mennyt linnan rakennusten värkkäämiseen. Komeaa ja hulppeaa oli.

Linnapäivänä oli viileähkö keli ja vettäkin pirskotti taivaalta jossain vaiheessa. Myös tuuli lisäsi mahtiaan päivän edetessä ja iltaviiden-kuuden pintaan ei todellakaan enää tehnyt mieli lähteä Petrinin kukkukalle maisemia ihailemaan. Ei sieltä tosin olisi kunnolla mitään nähnytkään, kun sää pilvistyi. Linnan vartiosotilaatkin vaihtoivat päivän mittaan lämpimämpään varustukseen.

Linnan alueella oli useampi piha-alue. Kakkospihaa vartioivat pyhät miehet St. Paulus ja St. Petrus eli Paavali ja Pietari ellei suomennustaitoni ihan metikössä ole.

Puolen päivän vahdinvaihtoa odotellessa huomio kiinnittyi ykköspihan porttien 'rauhanomaisiin' patsashahmoihin. Äläs täällä rettelöi, ettei käy kalpaten.

Vahdinvaihtoa tahdittivat soittoniekat linnanpihan rakennuksen kakkoskerroksen ikkunoista käsin. Tämä olikin varsin hyvä musisointipaikka.

Itse vahdinvaihto oli varsin tylsää katsottavaa. Marssimista sinne ja tänne ja varsinaiset tapahtumat jäivät piiloon vaihtoon osallistuvien vartijoiden muodostaman rivin taakse. Yleisölle merkattu katselualue oli nimittäin varsin kelvottomassa paikassa tapahtumiin nähden.

Tuulisella pihalla värjöttelyn jälkeen sisätilat houkuttelivat varsin ripeästi. Alkoi siis useamman tunnin katselu- ja kuvausurakka. Kruununjalokivien kopioita saimme ihailla varsin alkuvaiheessa Starý královský palác -rakennuksessa eli vanhassa kuninkaallisessa palatsissa. Alkuperäiset kuuluivat olleen jossain varsin hyvässä jemmassa useamman lukon takana.

Jossain vaiheessa huomio kiinnittyi ovien saranoihin ja kahvoihin. Niitä tulikin kuvattua lukuisa joukko erilaisia lähinnä suunnitteluprojektien inspiraation lähteeksi.

 Tämä upea kattomaalaus tuli ikuistettua kierroksen aikana. Jos muisti ei ihan pätki kokonaan, niin liekö ollut Bazilika sv. Jiří, jonka katossa tämä komeili.

 Linnanneidon huoneeksi sisustetussa tilassa oli myös entisaikojen sisäpotta

 sekä tietenkin siimahäntien surmanloukku. Julmaa touhua, kun hiiri houkutellaan purkkiin ja siellä sitten räpistelet, etkä minnekään pääse.

 Golden Lane (Zlata ulicka) on linnan alueella oleva entisaikojen asumuksia esittelevä kokonaisuus. Kuvien onnistumista haittasi täällä varsin reippaasti jokaisen huonetilan rajoittimena olleet lasiseinämät, joilla ilmeisesti haluttiin suojella tiloja innokkaiden turistien hyökkäyksiltä. Ompelijan työtilasta tuli ikuistettua tällainen yksityiskohta.

 Ei linnaa ilman tyrmäosastoa. Synkkä maailma omine 'viehättävine' kalustuksineen.

Ja lisää symppistavaraa linnan alueelta.

 Tämä herrahenkilö oli varsinkin naisturistien suosima kuvauskohde.

Kierroksen loppuvaiheessa, ennen Vituksen katedraaliin tutustumista, iski hillitön liikuntahimo, jonka seurauksena piti kiivetä 287 kierteistä porrasta ylöspäin. Kyseessä siis katedraalin rinnalla oleva torni ja sieltä avautuva hulppea näköala.

Jotain korkeudesta kertonee tämä kuvapari, jossa sama obeliski on kuvattuna yläilmoista ja katutasosta.

Tornin näköalatasanteelta pääsi ihailemaan myös Vituksen kukkoa lähietäisyydeltä.

Maisemien katselun ja useiden kuvien jälkeen edessä olivat samaiset 287 porrasta alaspäin.

Alhaalla odotti pääsiäisen aikaan sopiva pihakoristelu

Seuraavaksi vietimmekin hyvän tovin Vituksen katedraalissa. Siitä sitten lisää seuraavalla kerralla.

Seikkailin eilen kämppäkaverien kanssa shoppailemassa Prahan laitakaupungilla kauppakeskus Metropolessa. Kaikenlaista kivaa tarttui mukaan, mm. 16 GB Sony Walkman ja yksi nypläyskirja.

Parhaat hymyt irroitti kuitenkin menomatkalla paikallisella metroasemalla bongattu mainos:

Viime perjantain suunnittelutunnilla luonnostelin useita erilaisia kissa-aiheisia piirroksia neulapitsityön aihioksi. Tovin pähkäilyn jälkeen jatkotyöstettäväksi päätyi kuva, jossa kaksi kissa tuijottaa toisiaan. Opettajan vinkkien perusteella piirtelin useamman välivaiheen kuvasta ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Taas tuli uutta oppia tuossakin asiassa ja ajattelin ottaa piirrostuokion myös noiden muiden luonnosten kanssa ja viimeistellä niistäkin toteutuskelpoisia pohjia.

Tänä aamuna pääsin sitten neulapitsiopettajan opastuksessa suunnittelemaan väritystä ja työjärjestystä kuvioon. Malttamattomana sitten jo teinkin tuota kuvaa hyvän matkaa. Ensin lähikuva pistokiemuroista.

Ja sitten kuva koko työstä.

Kyllähän tuossa vielä pisteltävää riittää ennen kuin molemmat kissat ja tausta on valmis. Oikein mukavaa puuhaa, jota jaksaa tehdä varsin hyvin useamman tunnin putkeen.

Hyvältä näyttää!

Eilen viiden pintaan koululta poistuessani jäi korinpunonnassa valmistamani kassi muotoutumaan lopulliseen kuosiinsa. Tänä aamuna onkin sitten edessä tuon punaisen sidoslangan irroittaminen ja pienen liimatipan laitto kantokahvojen jatkokohtaan lisävarmistukseksi. Näitten pikkuoperaatioiden jälkeen kassin punonta on VALMIS!

Ajattelin kyllä tuota kassia pikkasen jatkaa kotiuduttuani täältä maailmalta. Ompelen nimittäin kassiin vielä vuorin, johon saan myös sitten muutaman taskun pikkutavaroille.

Illalla asunnolla ompelin vielä neulapitsisen korusetin valmiiksi. Edessä enää irroittaminen pohjista ja ehkä jotain silitystä, tms. Saas nähdä, mitä opettaja noille neuvoo viimeistelyksi tekemään.

Koulua on jäljellä vielä viikko ja edessä useita pitsitunteja. Pitäis vaan keksiä, millanen työ seuraavaksi. Joitain ideoita päässä jo pyöriskeleekin, josko niistä sitten opettajan avustuksella sais suunniteltua seuraavan neulapitsityön vai vaihtaisinko nypläykseen?

Pari päivää on taas ahkeroitu meidän vaihtariporukalla koululla hommia eteenpäin.

Neulapitsistä en huomannut ottaa tuoreita tilannekuvia. Työ edistyy ihan mukavasti ja toivottavasti jo lähipäivinä voin esitellä valmistakin jo. Sekä korvakorujen, että kaulariipuksen värialueet ovat valmiina ja nyt pakerran korujen reunapistojen ja värialueita rajaavien pistojen parissa. Päässä vipeltää jo myös suunnitelma seuraavasta neulapitsityöstä. Täytyykin huomenna piirtää opettajalle luonnos ajatuksistani ja pyytää vähän apua työn tarkempaan suunnitteluun.

Ja tuosta opettajan avusta tulikin mieleeni, että tänään sain yksityiskohtaisen opastuksen, miten valmistetaan tsekkiläismallinen nypläystyyny. Tarvittava materiaali löytyy jo kaikki kotoa odottamassa: kangasta, vahvaa narua, konepahvia ja sahanpurua. Nypyläkaupastakin opettaja lupasi mulle vielä infoa. Tsekkiläismallinen nypläystyyny on samannäköinen kuin suomalainen kötsikkä.

Korinpunonnassa työstämäni kassi etenee suht rivakkaan tahtiin ja siitä muistin ottaa kuviakin ja opiskelukaveri nappasi muutaman kuvan musta työn touhussa sen parissa. Oman kassini lähtökohtana on punonnanopettajan esittelemä kassi.

Pohjalastujen pujottelun jälkeen pohjapalan ympärille punottiin tukipunos.

Ja sitten reippaasti reunojen kimppuun. Tässä useamman tunnin työn tulos eilisiltana klo 19. Mallikassista poiketen mun kassiini tulee kangasnauhoista sangat.

Tänään työ jatkui iltapäivästä ja muutaman tunnin aherruksen jälkeen reunat etenivät kuvassa olevan kuminauhan alareunaan saakka. Siinä vaiheessa totesin, et reunat ovat sit tässä ja huomiselle jäi enää kassin yläreunan sandwich-reunus, kuten opettajamme asian ilmaisi. No, ehkä tämän päivän punontaa pitää hieman huomenna tasoitella ennen reunan viimeistelyä.

Kovin helppoa tuo punonta ei kuitenkaan ole, vaikka äkkiseltään vois luulla, et tosta noin vaan syntyy ihan kivasti joku mukava kesäkassi. Työ vaatii tarkkuutta, sopivasti voimaa ja malttia. Hyvä tovi menee myös punontamateriaalin sielunelämään tutustumisessa. Itselläni työssä oli kolmea erilaista punontamateriaalia ja yhtä näistä sekä käsittelemättömänä, että värjättynä. Kukin materiaali käyttäytyy omalla tavallaan ja asettaa siten oman haasteensa hommaan. Tuon kuvassa tummana näkyvän materiaalin käyttäytymiseen ja asianmukaiseen punontatapaan pääsin jossain määrin sisälle vasta kassin reunojen loppuvaiheessa. Ja tietenkin - kun luonnonmateriaalista on kyse - jokainen lastu on hieman erilainen. Kotona ajattelin tuon kassin vielä vuorittaa nauhoihin sointuvalla vihreällä vuorilla.

Ai niin, piirustustunti meinasi unohtua kirjoituksesta kokonaan. Tänään oli aamupäivällä 3*45 minuutin pätkät elävän mallin piirustusta. Mallina istuskeli söpö nuorimies tiukasti eteensä tuijottaen ympärillään kymmenkunta telineidensä takana piilottelevaa ja ahkerasti piirtävää neitokaista. Piirustuksenopettaja ei pahemmin englantia puhunut, mutta toinen opettaja auttoi alkuun tulkkaamalla ja sitten Pavluska tuli auttamaan opettajaa, kun hän ohjeisti meitä suomalaisia piirtämisessä sekä loppuvaiheessa kommentoi valmiita töitä. Pavluska on itsekin loistava piirtäjä - kuulemma yksi koulun parhaista - ja hän antoi myös omia vinkkejään opettajan vinkkien lisäksi.

Piirsimme isolle paperille oikeaan kokoon tuon nuorenmiehen päästä puoleen reiteen. Piirrosvälineenä käytimme piirroshiiltä. Alkupaniikin jälkeen piirustus sujui yllättävänkin hyvin ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen tämän tyyppinen elävän mallin piirrokseni. Opettajaltakin sain kehitysvinkkien lisäksi varsin hyvää palautetta. Kuvaa piirroksesta en ottanut ennen sen rullaamista kuljetuskuntoon ja mallina istuneesta nuoresta miehestä ottamaani kuvaa en taida julkaista tällä foorumilla.

Kello näyttää aikaa iltakymmenen paremmalla puolella jo, joten lienee syytä suunnata iltatoimille ja kömpiä Nukku-Matin maille uneksumaan siitä ajasta, kun osaa korinpunonnasta ja neulapitsistä vähän enemmänkin kuin vain alkeet.