Ompelukone ja saumuri ovat rallattaneet viime päivinä ahkeraan, kun vihdoinkin sain ompeluputken päälle. Ompelin ensin olkkari/työhuonekompleksiin uudet verhot jouluverhojen tilalle ja sitten vielä makkariinkin uudet verhot. No, makkarissa ei pariin vuoteen olekaan ollut verhoja, kun remontti aikoinaan aloitettiin sieltä ja miten sit onkaan lipsahtanut, ettei oo tullu ommeltua sinne verhoja.

Totesin, että meillä on sittenkin sen verran kapeat ikkunat, että normaalista kakslevysestä kankaasta tulee yhdestä mitasta molemmat sivuverhot. Nyt sitten kaikissa ikkunoissa, joihin noita uusia verhoja tässä rytäkässä tein, on noin 65-70 cm leveet sivuverhot ja leveempiä ei noihin kaipaakaan.

Olkkari/työhuonekokonaisuuteen tuli melkein jo kevät, kun miehen ystävällisellä avustuksella nuo verhot ripustin. Ensimmäisenä noin puolet olkkarin ikkunasta. Ikkunasta näkyy osa meidän vanhasta navetasta, joka toimii tällä hetkellä lähinnä sekalaisen sälän (lue: huonekalujen ja muun) säilytyspaikkana. Tuo kangas oli sinällään mielenkiintoista, että noi hentoiset oksat, jotka koivunrunkoihin oli liitetty, näyttivät vähän koomisilta ylöspäin suunnattuna ja eivät ne oikein kohdillaan olleet alaspäin roikkuessaankaan. Joka tapauksessa alaspäin roikkuen noi oksat olivat hiukka paremman oloisia ja totesimmekin miehen kanssa, et nämä ovat nyt sit riippakoivuverhot.

Kuvassa mannekeeraa myös meidän Fiinu-neiti ja kuten huomannette, ei viherpeukaloni ole oikein vihertänyt kunnolla viime aikoina, kun yksi kukista on kuivahtanut purkkiinsa. Tuo matala kirjahylly, jonka päällä Fiinu istuu, on isäni vanhempien vanha hylly. Hyllyyn kuuluisi myös lasiset liukuovet, mutta niistä on toinen joskus vuosia sitten rikkoutunut ja jos tuohon laittaa vain toisen liukuoven, niin se näyttää jokseenkin koomiselta. Tuo ehjänä säilynyt liukuovi on sitten varastoitu varmaan paikkaan.

 

Tässä toisessa kuvassa on sitten tuon pitkänomaisen huonetilan toinen pääty ja siinä oleva käsityönurkkaukseni. Kuvan vasemmassa reunassa näkyvä hyllykkö/kaapisto on tämän talon vanhoja peruja, nojatuoli on huutislöytö muutaman vuoden takaa samoin kuin tuo kolmion muotoinen pikkupöytäkin. Nojatuoli on parhaat päivänsä nähnyt ja istuinosan jouset vinksahtaneet, mutta edelleen siinä on mielettömän hyvä istua ja kutoa/virkata tai tehdä mitä tahansa muuta istuvillaan.

 

Makuuhuoneen verhot toistavat tapetin ruusukuviota. Kävi pöljällä tuuri, kun jonkun kangaskaupan palalaarista tuota kukkakangasta löysin. Kuvan oikeassa laidassa näkyy vielä kaappi ilman ovia. Ovia tuohon kaappiin ei koskaan tulekaan, vaan paneeliverhotyyppinen verhoratkaisu. Siihenkin on jo kangas hommattuna, vielä kun senkin saisi ommeltua jonain päivänä. Ja vaatii se tietysti verhokiskojen asennuksenkin ennen ripustamista.

 

Ja vielä tämän postauksen päätteeksi sängynpäätymme päällä oleva kissapari.

 

Aivan ilman puikkojen heiluttelua eivät viime ajat ole suinkaan kuluneet, vaan villatakki on edistynyt pikkasen, samoin miehen sukat harmaasävyisestä Fabel-langasta. Valmiiksi asti on sen sijaan ehtinyt Annis-huivi, joka on tällä hetkellä pingotuksessa kuivumassa huuhteluaine kylvystään. Siitä sitten tarkemmin juttua tuonnempana huivin kuivuttua.