Tervetuloa lukemaan uutta Ullakkotu(u)nari-blogiani 
 

tv. Sarsa

Juuri tutkailin, että menetettyjen kuvien kopiot löytyvät omalta koneelta siirtoa varten muokattuina vuodelta 2011 ja 2012, mutta sitä vanhemmat kuvat pitäisi muokata uusiksi. Täytyy kattoa, et minkä verran loppujen lopuksi viitsin/ehdin siirtää noita kuvia uudelleen blogiin. Jossain kohdin kävi jo mielessä siirtyä pois Vuodatuksesta, mut ainakin toistaiseksi täällä ajattelin killitellä eteenpäin.

Kissan strategiset mitat: 

• lanka: Anchor Leinen 10
• korkeus: n. 8 cm
• paino: liian vähän vaa'an punnittavaksi

Tämän pitsikissan myötä toivotan hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Mulla tais olla liian kiva Prahan reissu, kun hetimiten koto-Suomeen palattuani sain hirmuisen kevätflunssan. Pari päivää ehdin omassa koulussani oleilemaan eli epätoivon vimmalla selvittämään, mitä kaikkea on poissaolokuukauteni aikana tapahtunut ja mitä pitäisi kevätlukukaudesta jäljellä olevana aikana vielä tehdä. Hommaa tulee todellakin tulevien viikkojen aikana olemaan niin koulussa kuin kotonakin, mutta eiköhän siitäkin taas selvitä, kunhan tämä flunssan pirulainen on selätetty.

No niin, se siitä viu-viu-vali-vali -osastosta ja sitten iloisempiin aiheisiin...

Kevät etenee mukavasti myös kotioloissa, vaikka mies varoittelikin ennen paluutani, että vuodenaikatilanne tulee kotona olemaan sama kuin Prahassa oli kuukausi sitten. Noh, ei se mitään. Saan elää toisen kevään tänä vuonna. Tuolloin kuukausi sitten Prahassa kirsikkapuut kukkivat täydellä teholla ja huhtikuun lopulla syreenit ja omenapuut aloittelivat kukintaansa. Kotisyreenipensas näyttää vasta tekevän lehtisilmuja. Omenapuutkin vielä tovin antavat odottaa itseään.

Paljon jäi reissusta mukavia muistoja mieleen ja näin viikko paluun jälkeen jotain jo on selkeytynytkin päässä. Viimeisenä reissupäivänä sikäläisen tuttavani isä esitti kysymyksen, että mikä on reissussa/kaupungissa/maassa ollut mukavinta. Tuolloin en kyennyt vastaamaan kuin sen, että kaikki on niin sekaisin päässä vielä, ettei pysty selkeästi yhtä tai kahta asiaa nimeämään. Nyt jotain jo kykenen sanomaan eli parasta olivat satunnaisessa järjestyksessä

• ystävälliset ihmiset
• kaunis vanha kaupunki (Praha)
• koululla vallinnut opiskelua tukeva ilmapiiri ja ihanan pienet oppilasryhmät
• paikalliset tuttavat, joiden ystävällisellä avustuksella pääsin näkemään myös tavallista tsekkiläistä arkea

Näissä mietteissä katselen tuota hyllyllä makoilevaa jättikokoista keltaista Hippo-säästöpossua ja mietin, kuinka äkkiä saisi kasaan matkakassan seuraavaa Tsekin matkaa varten.

Neljän viikon reissu Prahaan on takana ja olo on varsin väsähtänyt. Viime yönä kotiuduin ja vaikka kroppa on jo Suomessa, niin pää tuntuu jääneen vielä Prahaan. Hiukkasen siis totuttelua tässä paluussa on.

Reissu oli kaikkinensa onnistunut. Ensin lomaviikko tuon perheen komeamman osapuolen kanssa ja sen jälkeen kolme viikkoa tiivistä opiskelua. Tutuksi tulivat pikatahtia elävän mallin piirustus, korinpunonta, neulapitsin valmistus sekä tsekkiläisen ja suomalaisen pitsinnypläyksen erot. Vielä on jokaisessa osa-alueessa treenaamista, mutta alku on selvitetty jo.

Viimeiset päivät Prahassa olivat erittäin helteisiä mittarin kohotessa yli 30 asteen. Kuulemma eilinen päivä eli lauantai oli Prahassa lämpimin huhtikuun 28. päivä 200 vuoteen. Itse kyllä olin paikallisen tuttavan kanssa eilisen päivän Prahan ulkopuolella nautiskelemassa aurinkoisesta säästä luonnon keskellä.

Viimeisen päivän ihaniin yllätyksiin lukeutui myös tuttavani kertoma tieto, että parin ostamani nypläyskirjan kirjoittaja on hänen tuttujaan. Seuraavalla reissulla pääsenkin mahdollisesti tapaamaan kyseisen nypläyksen taitajan. Ihanaa!

Kuvia matkan ajalta kertyi liki 3000. Muutama tovi menee niitä käydessä läpi ja valitessa opiskelujaksosta kertovaan portfolioon sopivimmat/kuvaavimmat otokset. Ehkä kuitenkin lepään hetken ja nautin kotiolosta ennen urakkaan ryhtymistä.

Matkan varrella näkyi ihka eläviä paikallisia tuotantoeläimiä

Museoalueella esiteltiin entisaikojen elämää. Maataloudessa käytetyt välineet olivat kovin tutun näköisiä

Sahakaan ei muodollaan yllättänyt

Sen sijaan paikallinen hirsirakentaminen aiheutti hämmennyksen suomalaiseen tyyliin tottuneelle, sillä hirret oli muurattu yhteen.

Myös kattopäreet olivat erimallisia, mitä Suomessa käytetyt

Eivätkä mehiläisten asumuksetkaan ihan tutun näköisiä olleet

Ei tsekkiläistä paikkaa ilman marionetti-nukkeja. Tässä nuket roikkuvat kiertävän nukketeatterin vaunun seinällä.

Ihka aito separaattorikin tuli vastaan yhdessä museoalueen talossa

Pussin saa suljettua tiukemmaksi, kun on käytössä sopiva apuväline

ja saappaatkin on mukavampi riisua avustettuna

Ja vielä mallipala kylän sähköasennuksista

Museoalueelta ajoimme suht lähellä olleeseen kylään, jossa piipahdimme oppaamme vanhempien luona lounaalla.

Pääsimme lisäksi ihailemaan oppaamme isän valmistamaa kaksipuolista aurinkokelloa. Siis kyllähän jokainen itseään kunnioittava aurinkokellonvalmistaja huomioi kellossaan joka vuotiset ajansiirrot eteen ja taakse päin. Tässä kellossa homma hoituu kääntämällä kellotaulu 180 astetta ympäri.

Hulppea rakennus ulkoapäin (tässä takapuolelta)

ja vielä hulppeampi sisältä:

Useimpien katedraalissa kävijöiden huomio lienee kiinnittynyt upeisiin ikkunoihin

ja kaikkialla kiiltäviin kultauksiin

Vaan moniko on huomannut ulkopuolen aitarakennelman horoskooppikuvat,

katedraalin sisällä olevan pääkallon luineen,

oman mielipiteensä esittävän pikkuenkelin tai

kesken saarnan nukahtaneet sotamiehet?

 Ai, että kiinnitinkö huomion erilaisiin asioihin? Kyllä. Ja seuraavillekin vierailukerroille jäi vielä paljon pientä piperrystä tutkittavaksi.

Linnan alueella kulkiessa havaitsi, että muutama työtunti on aikoinaan työväeltä mennyt linnan rakennusten värkkäämiseen. Komeaa ja hulppeaa oli.

Linnapäivänä oli viileähkö keli ja vettäkin pirskotti taivaalta jossain vaiheessa. Myös tuuli lisäsi mahtiaan päivän edetessä ja iltaviiden-kuuden pintaan ei todellakaan enää tehnyt mieli lähteä Petrinin kukkukalle maisemia ihailemaan. Ei sieltä tosin olisi kunnolla mitään nähnytkään, kun sää pilvistyi. Linnan vartiosotilaatkin vaihtoivat päivän mittaan lämpimämpään varustukseen.

Linnan alueella oli useampi piha-alue. Kakkospihaa vartioivat pyhät miehet St. Paulus ja St. Petrus eli Paavali ja Pietari ellei suomennustaitoni ihan metikössä ole.

Puolen päivän vahdinvaihtoa odotellessa huomio kiinnittyi ykköspihan porttien 'rauhanomaisiin' patsashahmoihin. Äläs täällä rettelöi, ettei käy kalpaten.

Vahdinvaihtoa tahdittivat soittoniekat linnanpihan rakennuksen kakkoskerroksen ikkunoista käsin. Tämä olikin varsin hyvä musisointipaikka.

Itse vahdinvaihto oli varsin tylsää katsottavaa. Marssimista sinne ja tänne ja varsinaiset tapahtumat jäivät piiloon vaihtoon osallistuvien vartijoiden muodostaman rivin taakse. Yleisölle merkattu katselualue oli nimittäin varsin kelvottomassa paikassa tapahtumiin nähden.

Tuulisella pihalla värjöttelyn jälkeen sisätilat houkuttelivat varsin ripeästi. Alkoi siis useamman tunnin katselu- ja kuvausurakka. Kruununjalokivien kopioita saimme ihailla varsin alkuvaiheessa Starý královský palác -rakennuksessa eli vanhassa kuninkaallisessa palatsissa. Alkuperäiset kuuluivat olleen jossain varsin hyvässä jemmassa useamman lukon takana.

Jossain vaiheessa huomio kiinnittyi ovien saranoihin ja kahvoihin. Niitä tulikin kuvattua lukuisa joukko erilaisia lähinnä suunnitteluprojektien inspiraation lähteeksi.

 Tämä upea kattomaalaus tuli ikuistettua kierroksen aikana. Jos muisti ei ihan pätki kokonaan, niin liekö ollut Bazilika sv. Jiří, jonka katossa tämä komeili.

 Linnanneidon huoneeksi sisustetussa tilassa oli myös entisaikojen sisäpotta

 sekä tietenkin siimahäntien surmanloukku. Julmaa touhua, kun hiiri houkutellaan purkkiin ja siellä sitten räpistelet, etkä minnekään pääse.

 Golden Lane (Zlata ulicka) on linnan alueella oleva entisaikojen asumuksia esittelevä kokonaisuus. Kuvien onnistumista haittasi täällä varsin reippaasti jokaisen huonetilan rajoittimena olleet lasiseinämät, joilla ilmeisesti haluttiin suojella tiloja innokkaiden turistien hyökkäyksiltä. Ompelijan työtilasta tuli ikuistettua tällainen yksityiskohta.

 Ei linnaa ilman tyrmäosastoa. Synkkä maailma omine 'viehättävine' kalustuksineen.

Ja lisää symppistavaraa linnan alueelta.

 Tämä herrahenkilö oli varsinkin naisturistien suosima kuvauskohde.

Kierroksen loppuvaiheessa, ennen Vituksen katedraaliin tutustumista, iski hillitön liikuntahimo, jonka seurauksena piti kiivetä 287 kierteistä porrasta ylöspäin. Kyseessä siis katedraalin rinnalla oleva torni ja sieltä avautuva hulppea näköala.

Jotain korkeudesta kertonee tämä kuvapari, jossa sama obeliski on kuvattuna yläilmoista ja katutasosta.

Tornin näköalatasanteelta pääsi ihailemaan myös Vituksen kukkoa lähietäisyydeltä.

Maisemien katselun ja useiden kuvien jälkeen edessä olivat samaiset 287 porrasta alaspäin.

Alhaalla odotti pääsiäisen aikaan sopiva pihakoristelu

Seuraavaksi vietimmekin hyvän tovin Vituksen katedraalissa. Siitä sitten lisää seuraavalla kerralla.

Parhaat hymyt irroitti kuitenkin menomatkalla paikallisella metroasemalla bongattu mainos: