Saimme mieheni kanssa eilisiltana kunnian vierailla Ripen nykyisessä kodissa. Kisu on päässyt todella mukavaan ympäristöön: 1800-luvun loppupuolella rakennettu hirsitorppa, jossa vallitsee lemmikkieläimiä rakastava miellyttävä ilmapiiri. Vai mitä tuumaatte siitä, että Ripen kaverina asuvat Emma-kisu ja Mandi-koira toivottivat meidät erittäin lämpimästi tervetulleeksi ja Emma pyrki syliini rapsutettavaksi heti, kun olin takamukseni pirtin lavitsalle asettanut? Näin suhtautuvat vieraisiin vain lemmikit, jotka ovat kasvaneet ja eläneet luottamuksellisessa ja pelottomassa ympäristössä.

Tässä vielä muistinvirkistyksenä Ripe vuorokauden ikäisenä 79 g painoisena rääpäleenä. Tällä hetkellä vielä arvelutti vahvasti, olisiko pienestä kollin aihiosta eläjäksi vai tulisiko siitä alta aikayksikön enkelikisu. Peloista huolimatta Ripe piti sisukkaasti kiinni ohuen ohuesta elämänlangastaan ja voimistui päivä päivältä kasvaen vaihtelevalla vauhdilla, kunnes 6 viikon iässä päätti, että nyt on aika kasvaa kunnon kolliksi ja kasvoi seuraavat 3 viikkoa noin 200 g viikkovauhtia. Tämän jälkeen kasvu jatkuikin 'normaalisti' eteenpäin.

Tapasimme siis eilisiltana torppari-Ripen, joka oli jo iso poika. Tässä kuvassa Ripe poseeraa mieheni kanssa.

Ja ahkeran seurustelun ja iltaleikkien jälkeen oli hyvä nukahtaa emännän syliin.

Ripestä on kehittynyt erittäin sosiaalinen nuori kolli, joka on mielellään mukana kaikessa, mitä talossa tapahtuu. Mitenkään tavatonta ei ole siis kuulla keittiöstä tiskauksen/ruuan laiton ohessa käytävää lempeää keskustelua emännän ja Ripen välillä: "Ripe, ei sinne. Ripe, tule pois sieltä. Ripe, siirry pois tieltä."  Ripe-poika kun on innokkaasti mukana 'auttamassa'. Tiskialtaassakin on kiva tassutella mukana Ripe on oppinut myös taitavaksi tietokoneen käyttäjäksi, joka on onnistunut mm. vaihtamaan emännän kesken olevasta pasianssipelistä korttipakkavalinnan. Ja se paras nukkumapaikka on tietenkin sänky!