Sniif! Pikkuiset hoitokisut vähenevät taas viikonloppuna.

Helinän pesue eli Lumikki, Tuhkimo, Noki ja Esmeralda muuttavat lauantaina uusiin koteihinsa. Noki ja Esme muuttavat Helsinkiin ja Lumikki ja Tuhkimo Nokialle. Molemmat taloudet ovat tuttuja entuudestaan ja luottamus siitä, että kisulaiset saavat hellää hoivaa koko elinikänsä, on vankka. Helinä itse pääsee muuttamaan, jahka tuleva emäntä on ensin saanut itse muutettua uuteen asuntoonsa eli Helinän seurasta saamme mieheni kanssa nauttia vielä muutaman viikon. Näin Helinä säästyy yhdeltä ylimääräiseltä muuttostressiltä.

Mikki ja Minni ovat myös vielä ilonamme, vaan mieluusti nämäkin kissat näkisi muuttolistalaisina, jotta pääsisivät opettelemaan uuden kodin tapoja (lue: opettamaan uudet 'orjat' palvelukseensa). Näinhän se on, että me ihmiset olemme siinä harhaluulossa, että voisimme kissaa johtaa, vaan kyllä nuo tassusankarit ovat melkoisia otuksia huijaamaan meidät kaksijalkaiset nöyriksi palvelijoikseen. Ja me 'hölmöt' toimimme tuossa palvelijan roolissa ilomielin. Toisaalta palkka tuosta on varsin miellyttävä: kehräävä, lämmittävä kissa sylissä.

Melu-kollimme esitti toissa iltana oikein malliesimerkin tuosta huijauksesta. Olimme syömässä iltapalaa ja mieheni oli jo kollukaiselle antanut hieman herkkupalaa eli kinkkusiivun. Kolli tiesi tasan tarkkaan, että sen jälkeen ei multa enää saa mitään herkkuja, kun sääntönä on, että vain yksi herkkupala/ruokailukerta. Noh, Melu fiksuna kollina kävelikin sitten vieraamme tuolin viereen ja esitti kissamaailman Oscar-palkinnon arvoisen suorituksen aiheesta, miten ollaan surkeaa ja vastustamattoman hellyyttävää samalla kertaa. Vaan hukkaan meni tämäkin näytelmä, kun vieraamme, kissojen temppuihin tottuneena, ei mennytkään lankaan.