Meidän Fiinulle iski tiistai-iltana aivan järjetön hellyysvaje. Rapsuttelimme kissia kahden naisen voimin parisenkymmentä minuuttia ennen kuin katti oli sitä mieltä, että nyt voisi ehkä tältä erää riittää. Fiinu oli vuoroin kummankin sylissä, kieri sohvalla, puski jalkoihin, puski naamaan, puski käteen ja kehräsi koko ajan kuin heikkopäinen. Melkoinen muutos aiemmassa postauksessa kertomastani arkajalasta. Ja ensimmäinen kerta, kun Fiinu noin estoitta antautuu vieraan ihmisen hellittäväksi.