Edellisestä blogipostauksesta on valitettavan pitkä aika. Olen sairastellut ärhäkkää keuhkokuumetta viimeiset kolme viikkoa ja veto on ollut täysin poissa kuin entisen pojan leikkiautosta. Virkeysaste on samalla ollut samaa luokkaa kuin kuraan kuolleella kutulla. Nyt tauti alkaa pikkuhiljaa väistyä - tai näin ainakin toivon - ja on taas aika palata tänne blogistaniaan.

Meidän Siiri-pieni päätti pari päivää sitten pakata itsensä laatikkoon. Siis eihän Siiri enää mikään pikkukissi iältään ole, mutta koossa ei kovin kehumista ole. Vaan ei tuo pikkuinen koko haittaa mitään siinä kohtaa kun Siirulainen jahtaa hiiriä. Pyytäjä tuo kissa on, se on selvää! Kisulaisen koosta saa aika tarkan mielikuvan, kun seuraavissa kuvissa huomioi, että laatikon pohja ei ole ihan A4-paperin kokoinen.

Tuliskohan tuo emäntä jo sulkemaan tämän laatikon, että pääsen matkaan postin mukana?

Siis eikö se vieläkään tule? Minne se jäi kuhnimaan?

No tulihan se vihdoin! Laita nyt jo tää laatikko kiinni...