Olipa hupaisa näky eilisaamuna edessäni keittiöön mennessäni. Meidän pikku Pörriäinen oli löytänyt itselleen uuden makuupaikan taikinakulhostani. Viimeeksi siinä on ollut sämpylöitä paistamisen jälkeen. Onneksi illalla ennen nukkumaanmenoa nostin viimeiset sämpylät pöydälle kuvullisen tarjottimen suojiin. Olisi voinut hieman hiillyttää, jos olisi huomannut kissan makoilevan yhtä tyytyväisenä sämpylöiden päällä.

Vaan ei käy kieltäminen, etteikö Pörri olisi kovin hellyyttävän näköinen lepuuttaessaan päätään kulhon reunalla. Eihän tuollaiselle voi olla vihainen.