Mikähän siinä on, että kun pitäis jotain tähdellisempää tehdä, niin löydän itteni selailemassa eri blogeja ja nyt innostuin vielä kattelemaan omia kuvakansioita. Ei sinällään kovin huono selailu noissa kuvakansioissa, kun löytyi Melusta ja Fiinusta marraskuulta 2009 näin herkkä unikuva
Fiinun ja Tiinun muuttaessa meille loppuvuodesta 2008, Melu otti pikkuiset arkajalat likimain heti siipiensä, eipäs kun tassujensa suojiin ja kesytti pieniä aivan ihmeesti. Ilman Melua olisimme miehen kanssa olleet ihmeissämme monta kertaa pienten rescuelaistemme kanssa. Esimerkiksi viime kesänä Fiinu ja Tiinu kokeilivat ulkoilua ja siinä sitten Tiinu johkaantui konehalliin piilottelemaan. Ei auttanut kissittelyt, ei herkkuruokien esillelaitto, kun pieni päätti, että piha on liian suuri ja pelottava ylitettäväksi. Melu sitten huolehtivan isoveljen tavoin haki pelokkaan Tiinulaisen sisälle kulkien edellä ja kutsuen toista välillä hyvinkin komentavaan sävyyn, mutta niin vain kolli sai Tiinun sisälle 'turvaan'. Ja taisinpa tuolloin kollille antaa parikin herkullista kinkkusiivua kiitokseksi.