Meidän Melullamme on selkeästi nyt kevään vaelluskausi meneillään ja samalla reviirin tarkistus.

Kolli reissaili useamman päivän jälleen kerran. Keskiviikkona naapurin isännän kanssa jutustellessani hän kertoi nähneensä kollin pellon laidassa tarkkailemassa kylvötöitä päivää aikaisemmin ja vasta tänään perjantaina aamupäivästä kolli kotiutui. Oli vissiin hyvin viihtynyt tuossa vieressä olevan autiotalon pihapiirissä hiirenpyynnissä. Ja mikäpäs siinä ollessa, kun on yötkin plussan puolella ja kyllä tuo kollukainen jo ne turvalliset ulkonukkumapaikat on elinvuosiensa aikana löytänyt.

Perusteellisen pyykkäyksen ja syönnin päälle kolli pötkähti lempparimakuupaikalleen kiipeilytelineeseen ja vetelee siinä koomaunta varmaankin iltapäivään saakka. Siinä vaiheessa sitten hiukka lisää ruokaa kitusiin ja äkkiä ulos.

On kyllä melkoinen työnjohtaja tämä meidän kollimme. Viime syksynä vahti naapurinisännän puinnit puimurin rinnalla kulkien. Ja tottakai siinä sivussa sitten napsi puimurin edestä pakoon säntääviä hiiriä makupalaksi. Nyt vahti kylvöt, että tulevat kunnolla tehdyksi ja viime syksynä nuohoojan käydessä vahti myös nuohoojan työn hyvin tarkkaan, ettei vaan tule lipsahduksia uunien ja hellan putsauksessa. Puhumattakaan siitä, kun miehen kanssa jotain pihalla teemme, niin kolli on taatusti mukana pyörimässä ja välillä aina sitten rapsutuksiakin haluamassa.