Miehen likka oli meillä viikonlopun vietossa ja Fiinu oli niiiiiiiiiiiiiiiiiin onnellinen, kun sai nukkua kaksi yötä peräkkäin likan vieressä ja sai rapsutuksia niin paljon kuin vain halusi. Aiemmin Fiinu on ollut hieman arempi noiden rapsutusten suhteen, mutta viikonlopun aikana tapahtui joku ihme naksahdus kissin aivojen asennossa ja nyt tuo kattimus on aivan mahdoton silityskerjuri.

Keskiviikkoaamuna jouduin heti aamusta tietokonehommiin ja Fiinun mielestä en ollut hänen kissauttaan vielä riittävästi huomioinut, joten killiäinen tuli työpöytäni ääreen käheällä murinanaukunallaan käskemään mut olkkarin sohvalle rapsuttajaksi. Hänen kissautensa sallii siis itseään silitettävän vain sängyssä ja olohuoneen sohvalla :) Ja tuosta rapsuttelusta ei sitten meinannut tulla loppua millään. Aina löytyi uusi kohta kropasta, jota piti vielä hiukan kuopsuttaa ja hurina vain yltyi. Mieluusti kattia kyllä silittelee, kun muistelee millaisia arkoja nurkissa lymyilijöitä Fiinu ja Tiinu alkujaan olivat.

Voiko pieni kissi enää tyytyväisempi olla? Harmi, että kuvasta ei välity kehräysjyrinä, joka kissistä ilmoille sinkoili tuon rapsutussession aikana.

Alla vertailun vuoksi kuva Fiinusta muutama viikko ennen meille muuttoa. Tuolloin kisulainen oli pelokas säikkyläinen ja ihmisen läheisyys oli suorastaan kauhistuttavaa.