Kiertelin kesäkuun loppupuolella kameran kanssa ulkona ja ikuistin pihamaan kukkia ja pensaita.

Kuvausvaiheessa alkukesästä pihaa värittäneet valkoiset ja keltaiset värit olivat väistymässä punaisen ja sinisen/violetin tieltä. Pionit röyhistivät kukkiaan ja löytyipä terassin vierussepelistä sitkeä siemenestä omatoimisesti kasvanut orvokki. Myös pari vuotta sitten äitienpäivän jälkeen alesta ostettu purkkiruusu on talvehtinut mukavasti pari talvea ja aloitteli kuvaushetkellä kukintaansa. Peurankellojen kaveriksi oli kasvanut hiirenvirnaa... Kertookohan tämä jotain alkukesän aikana kitkentäpuuhista lomaa ottaneesta emännästä?

Ja seurana kuvauskierroksella oli tietenkin Siiri-miirulainen, joka nautti auringon lämmittämästä kaivon kannesta.

 

Marjasatokin näyttää ihan lupaavalta. Viinimarjat (punaiset, mustat ja valkoiset) ovat pukanneet raakileita oikein urakalla ja karviaisiakin on tulossa ihan kivasti. Mansikkamaakin tuotti raakileita todella mahtavan määrän, mutta helteet ovat hieman verottaneet marjakokoa kastelusta huolimatta.

Omenoita sen sijaan tänä vuonna ei tule muutamaa enempää. Nämä meidän puuvanhukset tekevät satoa kunnolla vain joka toinen vuosi, joten heikko omenavuosi oli jo viime syksyn hyvän sadon jälkeen odotettavissakin. Uusia omenapuita onkin miehen kanssa istutettu jo neljä, joten muutaman vuoden päästä nekin aloittelevat jo satotuotantoaan.

Puuvanhukset eivät kuitenkaan aivan tyhjyyttään kumise. Yksittäisten omenien seurana on... kukas muukaan kuin Siiri! Oli siinä naurussa pitelemistä, kun kisulainen säntäili puusta toiseen ja aavistus tuon kuvan räppäyksen jälkeen meinasi tipahtaa tuolta oksalta, kun meni innoissaan hiukkasen liian pitkälle. Peruutti muuten varsin rivakkaan takaisin päin, jotta sai tukevampaa oksaa tassujensa alle.