Meillä on ollut pienoisena ongelmana jo jonkin aikaa, että Pörri kaikessa jästipäisyydessään ei kovin hyvin tule kutsuttaessa sisälle. No, kuka sitä nyt orjia tottelisikaan. Vaan eipä tajunnut tuo kissa, mihin narahti, kun käytin houkutteena purkkiruokaa.

Menetelmänä siis klassinen Pavlovin koirateoria, jossa koirat ehdollistettiin kellon ääneen juuri ennen ruokailua. Tässä tapauksessa vain ruokaa edeltää emännän kaikuva kutsuhuuto ja kissitys. Tulee muuten tuo Pörriäinenkin aika vinhaa vauhtia pihan yli loikkien, kun kutsun kuulee. Ja hirmuinen kiire kisulaisella on syöksyä ovesta sisään ja suoraan ruokakupille odottamaan herkkuja eli purkkimuonaa.

Missähän vaiheessa katti tajuaa, että purkkimuonatarjoilu on kuitenkin vain kerran päivässä?

Kuvassa Pörri-pieni vanhan perunakopan täytteenä.