Lauantaina 7.4.2012 vierailimme miehen kanssa Eibenstockin kirjontamuseossa Saksassa. Museossa esillä olleiden kirjontatöiden ja pitsien katselu oli varsin kokonaisvaltainen kokemus ja päivän päätteeksi tulikin mieleen, että onneksi Schwarzenbergin linna oli suljettuna. Kahden pitseihin ja kirjontoihin liittyvän museon kiertely olisi ollut aivan liikaa rajallisen kapasiteetin omaavalle pääkopalle.

 

Pitsimuseon pääoven koristeetkin olivat asiaan kuuluvia kruusauksia. Alunperin museorakennus on toiminut pitsitehtaana, jossa on valmistettu sekä koneellista, että käsin tehtyä pitsiä - näin olin ymmärtävinäni.

 

Ensimmäisenä museokierroksella tuli vastaan entisaikojen käsinkirjontaa kuvaava patsas. Jalustassa mainittu nimi -  Clara Angermann - liittyi paikallisen pitsinvalmistuksen historiaan. Tuollainen kehikko voisi olla mukava itselläkin olla käytössä isompia kirjontoja/tikkauksia tehdessä.

 

Käsin valmistetuista pitseistä oli esillä mm. seuraavanlainen tyllipohjalle valmistettu kirjonnainen. En huomannut tarkistella asiaa, mutta mahdollisesti myös pohjatylli oli käsin valmistettua ja vaikka olisi ollut koneellistakin, niin upeaa oli tuo tylliin käsin väkerretty osuus.

 

 Edellisen kuvan hienouden valmistamiseen käytettyjä työvälineita ja materiaaleja tässä kuvassa. Langat olivat suurin piirtein normaalin ompelulangan vahvuisia tai aavistuksen paksumpia. Kunnon piperrysmateriaalia joka tapauksessa.

 

Nämä pienen pienillä petit point -pistoilla valmistetut kirjonnat olivat koneellisen työn tulosta. Upeita joka tapauksessa. Erilaisia, vastaavalla tekniikalla valmistettuja, laukkuja löytyi museosta enemmänkin.

 

Paljettikirjontaa oli myös muodossa, jos toisessakin näytillä. Tämä asukokonaisuus oli varsin komeaa katseltavaa - ja myös hengästyttävää, kun ajatteli työhön käytettyä aikaa.

 

Helmiä oli myös käytetty runsain mitoin koristeluun.

 

Tässä on yksityiskohta helmistä verkkomaiseksi valmistetusta liivistä. Varsin vinkeä näky kaikkinensa.

 

Paljettityönä valmistettu tiikeri oli aivan huippu.

 

Kirjontaa erilaisin pistoin mustalle kankaalle - tässä vain yksityiskohta huitsin isosta työstä. Auts! Sattuu! Siis se, kun ajattelen käytettyjä työtunteja ja neulan aiheuttamia vaurioita sormissa. Toisaalta, tositekijälle noita aloittelijan haavereita tuskin niin kovin sattuu ja sormenpäät lienevät jo parkkiintuneet neulanpään tuuppimisesta.

 

Myös hieman yksinkertaisempaa kirjontaa löytyi parista vitriinistä. Kuvatessa meinasivat ärräpäät lennellä, kun likimain kaikki esillä olleet työt olivat lasivitriineissä ja lisäksi huonetilojen lamput sekä ikkunoista tulviva luonnonvalo heijastelivat vitriinien laseista.

 

Tämä näppärä pöytään kiinnitettävä kirjontakehyssysteemi tuli myös kierroksella vastaan. Kehyksen halkaisija oli korkeintaan 15 cm ja noita pikkuruisia pistoja oli varsin kiitettävä määrä.

 

Koneellista sarjatyötä. Kirjontakehykset oli liitetty toisiinsa, samoin koneiden voimansiirto. Kehysten liikettä ohjasi koneiden takana näkyvä reikänauha.

 

Tässä kirjontakoneessa oli mittaa metritolkulla. Koneen ohjausyksikkönä toimi käsikäyttöinen vipu, jolla seurattiin paperilla olevaa pistopiirrosta. Pikkunorsuja syntyi melkoisen monta yhtä aikaa koneen käydessä. Huomattavaa on, että kyseinen kone oli täysin käyttökunnossa ja museonhoitajana toiminut vanhempi herrahenkilö esitteli koneen käynnissä.

 

Toisella vastaavanlaisella koneella syntyi pitsimäisiä valkoisia kuvioita, joista tässä muutama koneen laidalla roikkunut esimerkki. Tämäkin kone oli täydessä toimintavalmiudessa ja nähtiin vierailun aikana myös käytössä. Molemmat koneet seisoivat ymmärtääkseni alkuperäisillä tuotantopaikoillaan.

 

Museosta löytyi myös nypläystyyny ja nypylät. Tämän mallisella tyynyllä tehdään Tsekin puolella nyplättyä pitsiä. Suomessa vastaavalla tyynyllä ja nypylöillä - kötsikällä ja papeloilla - on perinteisesti valmistettu itäisen alueen nyytinkejä. Pikkuriikkisen pääsin koululla jo kokeilemaan tätä nypläystyyliä ja varsin miellyttävästi papelot suostuivat yhteistyöhön raumalaistyyppiseen tyynyyn ja nypylöihin tottuneiden näppien kanssa.

 

Lankatöisen lisäksi museosta löytyi myös huomattava määrä puutöitä. Tämä enkeli oli vajaat 15 cm korkea.

 

Yhdestä vitriinistä löytyi useampia erilaisia työtapoja esitteleviä veistoksia. Tällä piperryksellä oli leveyttä noin 20-25 cm.

 

Ja tällaisia sotilasjoukkoja, kylänäkymiä, ylimystön tanssiaisia, yms. oli vitriinikaupalla. Näiden solttujen korkeus oli viitisen senttiä ellei muistini pahasti petä.