Sain juuri valmiiksi äitini tilaamat kuusi virkattua patalappua omalla mallillani. Tein ne jo tuttuun tapaan Novitan seiskaveikan raitaversioista. Ja koska tiesin, kenen joululahjoiksi nämä laput päätyvät, niin paketoinkin ne jo valmiiksi. Tässä vaiheessa sitten tajusin, että olishan noi pitänyt kuvatakin ennen joulupaperiin käärimistä. No, vahinko oli jo tapahtunut ja totesin, etten ala paketteja enää aukomaan. Kuvataan sitten aattoiltana ja lisätään kuvat jälkikäteen.
Saatuani nuo laput valmiiksi eilen päätin, etten hetkeen virkkaa patalappuja. Nyt sitten ihmettelen, että mitä tuo valmis patalappu, kaksi melkein valmista patalappua ja kaksi hyvällä alulla olevaa patalappua tekevät tuossa käsityötuolini vieressä olevassa hyllykössä?
Siis tilannehan on niin, että noita raitalankojen jämiä on kertynyt useita nöttösiä ja parista kerän lopusta tulee vielä koko patalappukin. Eihän tuollaisia vajaita keriä voi katsella? Eihän? Siis koukkuun kiinni ja muuttamaan ne patalapuiksi. Nukku-Mattikin oli eilisiltana kovin vastentahtoinen tekemään töitään, joten virkkasin yön rauhallisina tunteina klo 3 saakka ja vasta sen jälkeen kömmin miehen kainaloon lämpimään nukkumaan. Siinä oli sitten hyvä (ja helppo) nukahtaa nauttien miehen lämmöstä ja Melu-kollin kehräyksestä sängyn jalkopäässä.