Pääsin eilen tuttavani aronia-aidan kimppuun ja tuloksena oli neljä ämpärillistä ihanan herkullisia marjoja. Nam! Samalla reissulla näin, millainen ihana kollipoika meidän Melun veljestä, Manu Mantelista on kasvanut. Oikein komea ja lutunen kolli, kuten veljensäkin. Sylissä viihtyi hyvän tovin ja hurisi niin kauniisti, että... Harmi, ettei ollut kameraa mukana, niin olisin voinut kuvata Manun ja esitellä tämän postauksen yhteydessä teille muillekin.
Marjojen poimintaurakka oli sen verran uuvuttava urakka - osin vesisateessa - että päätin jättää säilönnän tälle päivää. Oikein mukavaa sunnuntaipuuhaa. Päätin tehdä mehun tällä kertaa niin, että syötin aroniat mehulingon läpi ja sitten kiehautin mehun pikaisesti, lisäsin sokerin joukkoon ja kaadoin valmiin tuotoksen pulloihin. Mehua tulikin oikein mukavasti. Osan marjoista pakastin kokonaisena ja osan soseutin. Lisäksi sekoitin mehustuksesta syntyneen siemen-kuorimössön soseen joukkoon eli yhtään ei marjoista päätynyt kompostiin. Lopputulos onkin varsin komea: 10 litraa kevyesti sokeroitua sosetta, 6,5 litraa kokonaisia marjoja ja 9,5 litraa mehua. Kyllä näillä kelpaa talven mittaan herkutella.
Kovasti jo polttelee istuttaa muutama aronian taimi. Silloin voisi napsia ohikulkiessaan marjoja suuhunsa milloin haluaisi. Noh, muutama vuosi vielä, niin eiköhän aroniaa löydy jo omasta pihastakin.
