Sain Puikkomaniaa -blogin Angeliquelta haasteen ottaa tuoreen kuvan yhdestä kisulaisestani, julkaista ko. kuva ja samalla kertoa jotain kuvatusta kisumisusta. Lisäksi vielä haaste pitäisi jatkaa eteenpäin kahdelle blogittajalle. Jotta ei unohdu, niin haastan mukaan Lumivalkoista -blogin Minnamarikan ja Jupinaa ja jurputusta -blogin Sarin.

Ja sitten kisuun ja kuvaan.

Päivän, eikus jo illan kuvattavaksi päätyi porukan pomo eli Melu-kolli. Melu ei hyvään toviin ole blogiin päässytkään, ehkä sen vuoksi, ettei pahemmin ole sisälläkään näyttäytynyt. Kesäkeli tarkoittaa kollille sitä, että aika vietetään tehokkaasti töissä, siis hiirijahdissa ja reviirirajoja tarkkaillen. Liki viikon verran kolli on taas kuljeksinut maita ja mantuja. Välillä on pikaisesti käynyt kotona ilmoittautumassa ja sitten taas hävinnyt metsän siimekseen.

Muutaman päivän jatkunut sadekeli toi kollukaisen hetki sitten kosteahkona sisälle ja ruokatuokion jälkeen makoilu sohvalla isännän tätin kutoman shaalin päällä vaikutti erittäin mukavalta vaihtoehdolta. Kollukaisen ilmekin kertoo, että häivy siitä salaman räiskees kanssa, mä haluun nyt levätä rauhassa.

Melu on meidän vanhan - naapuriin muuttaneen, nyttemmin leikatun - emokissan viimeisestä pentueesta syksyltä 2008. Tuolloin vielä kollivanhus Casper oli joukon pomo ja Melu pääsikin Cassun ohjauksessa hyvään kouluun kunnon kollin tavoille. Melun ansioihin voidaan lukea mm. Fiinun ja Tiinun kesyttäminen mitä suuremmissa määrin.

Talviaikaan Melulla on oma nukkumapaikkansa sängyn nurkalla miehen jaloissa.