... teitä lukijani, vaikka edellisestä postauksesta onkin jo jonkin verran aikaa.

Edellisen kirjoitustuokion jälkeen on vain ollut sen verran menoa ja meininkiä, ettei ole ehtinyt kirjoittamaan. Olen järjestellyt olo-/työhuone kokonaisuuttamme uuteen kuosiin ja käsityölinjallakaan ei ihan hiljaista ole ollut. Kuvia laittelen valmistuneista töistä ja sisustuksesta, kunhan saan yksityiskohdat paikoilleen.

Maanantai-iltana vierailin Lumivalkoista-blogin Minnamarikan luona. Melkein kuusi tuntia hurahti ihan hetkessä ennen kuin kumpikaan meistä tuli katsahtaneeksi kelloa. Huuuups! Olipa se jo paljon. Niin siinä käy, kun ei ollut miehiä vahtimassa tekosiamme ja muistuttamassa ajankulusta. Hupia ja naurua riitti illan mittaan, samoin kuin uutta oppia kumpaisellekin. Myös Minnamarikan kisulaiset saivat omat rapsutuksensa ja olivat kovin kiinnostuneista meidän kissojen tuoksuista, joita vaatteissani mukanani kuljetin. Tämänkin illan tuotoksista tarkemmin, kun saan kelvollisia kuvia kameraani.

Ja sokerina pohjalla. Meidän Pörri-pieni on vihdoinkin pääsemässä aukean paikan kammostaan. Kisumisu ulkoili eilen hyvän tovin ja kaiken huipuksi vielä useaan otteeseen myllänneen ukonilman aikana. Hiukka oli huoli, miten kisulainen pärjää, mutta järki kyllä kertoi, ettei mitään hätää pitäisi olla, kun kissi ei ukkosesta välitä pätkääkään. Hyvin oli katti itsensä hoitanut ulkona sateessa ja tuulen tuiverruksessa, kun myräkän rauhoituttua turkki kuivana ilmaantui terassille odottamaan, että henkilökunta avaa oven. Kovin topakasti myös Melu on nyt pienen ottanut siipiensä tassujensa suojaan hiirenpyyntioppilaaksi.