Jiihaa! Vihdoinkin Pörri suostui tulemaan sisälle.
Hyvän tovin sain pikkuista - jos nyt 4,5 kiloista voi pieneksi kutsua - houkutella syliin, mutta onnistuinpa kuitenkin. Apujoukkoina toimi jälleen kerran menestyksekkäästi HKn ohuen ohuet ylikypsät saunapalvikinkkuviipaleet. Noilla kinkkupaloilla on meidän huushollissa kesytetty puolivillejä pentuja ja suostuteltu kissejä milloin mihinkin. Ja ilman muutahan nuo herkkupalat toimivat kiitospaloina lääkkeen jälkeen.
Tällä hetkellä miirulainen nukkuu mun jalkojeni vieressä pöydän alla olevalla makuualustalla. Rankkaa on pienellä ulkona ollut, kun ihan raatona nukkuu, mutta hyvin on hiiriä ja muuta pienötökkää itelleen ruuaksi pyytänyt, kun hyvässä lihassa tuo näyttää edelleenkin olevan parin viikon ulkokeikan jälkeen. Niin vain on meidän kissakatraan yksi jäsen jälleen siirtynyt hiirenpyytäjien arvostettuun joukkoon. Itsekulkevia hiirenloukkuja löytyy tällä hetkellä talosta kolme ja sisäkasvattiseurakisuja kaksi. Varsin mukava joukko.
Oheinen kuva on napsaistu Pörriäisestä helmikuun lopulla, kattimuksen ollessa reilun puolen vuoden ikäinen.
Enpä malta olla tässä vielä mainitsematta: olin viime viikonloppuna aivan loistavalla huovutuskurssilla Lahden kansanopistossa. Kurssin opettajana oli unkarilainen tekstiilitaiteilija Vanda Robert. Kuvia ja tarinaa kurssin tuotoksista tuonnempana, kun olen selvinnyt viikonlopun aiheuttamasta tietoähkystä ja univelasta.
