Auringon ihanat -blogista huomasin kovin tutunoloisen tuoliparin. Ihan ilmielävänä siinä möllisteli kaksi legendaarista kansan tuolia eli K-tuolia, joita valmistettiin runsain mitoin sotien jälkeisenä niukkuuden aikana. Tuoli on yksinkertainen rakenteeltaan ja vähäisesti materiaalia vaativa. Avotakan sivuilta löytyy K-tuolista jonkin verran tarinaa.

Se, mikä noissa Inkan blogiinsa kuvaamissa tuoleissa erityisesti kiinnitti huomioni, oli sama väritys kuin omassa K-tuolissamme. Valitettavasti vuosien saatossa oman tuolimme kaveri on päätynyt täysin palvelleena tuolien hautausmaalle. Tämä 'elossa' oleva kaveri on säilynyt melkoisen hyvässä kunnossa. Mieheni kertoman mukaan kyseinen tuolipari oli 'mamman kamarin' kalustuksena ja meillä edelleen oleva tuoli oli pyhitetty mamman mekon säilytystelineeksi ja vain toisessa sai istua.

Tuolimme odottaa pääsyä 'kasvojen kohotukseen', sillä jousituksessa on pientä sanomista. Epäilen, että muutama jousi on tullut tiensä päähän, joten edessä on jousituksen elvytystoimia ja samassa yhteydessä tuoli saa myös uuden päällyskankaan - millaisen, niin se on vielä arvoitus. Puuosat pääsevät kaikkein vähimmällä eli niiden kiinnitykset tuolin runkoon laitetaan ojennukseen, muuten tuolin ikä saa niissä näkyä.