Lupasin lähettää vanhan digi-pokkarikamerani tuttavalle ansiavuksi, kun hänen kameransa sanoi työsopimuksen irti. Tarkistin ennen lähetystä, että muistikortti on tyhjä - no eipä ollutkaan. Sieltä löytyi viiden-kuuden vuoden takaisia kuvia jostain tilkkunäyttelystä ja muutama kuva tuolin verhoiluprojektistani. Noita tuolikuvia katsellessa tuli melkein itku, kun kuviin oli itsensä asettanut myös entinen ihana kisuni Niilo Nokinenä alias Nipa.

Nipa vietti viimeiset aikansa vanhempieni luona ja oli myös veljen poikien suosiossa. Hauskoja pihaleikkejä mummulassa oli esim. kissa edellä, poika perässä -leikit. Nipa kulki pikkuhiljaa edellä, piiloutuen välillä jonkun kukkapuskan taakse ja kurkkien sieltä, että tuleeko leikkikaveri perässä. No, tottakai tuli! Ja ihanasti naureksien ja sitten hetken päästä kissa 'armeliaasti' antoi ottaa itsensä kiinni. Voi sitä onnea, kun pikkuveijari pääsi kisulaista silittämään ja kissa vielä kehräsikin. Valitettavasti Nipan elämä päättyi aivan liian aikaisin erään kelvottomasti koulutetun koiran hampaisiin.

Täytyykin jossain välissä kaivella kuva-arkistoista edustavampiakin kuvia tuosta pikkuisesta kisusta. Nipa oli sellainen ikuinen pentu niin luonteeltaan kuin kooltaankin ja aivan ihana pehmoturkki. Loistava kissa kaikkinensa.

 

Mutta se tuolin verhoilu. Tuoleja oli kaksi, joista innokkaasti verhoilin toisen, mutta toinen on tänä päivänäkin verhoilematta

Tuolien ikää en ihan tarkalleen tiedä. Mummun ja papan peruja ne ovat, mutta  ja veikkaan, että ovat 40-50 -luvun tietämiltä??? Korjatkaa, jos joku tunnistatte tuolien mallin ja tiedätte valmistusajankohdan, milloin noita on tehtaasta ulos tullut.

 

Tällaisena tuolit tulivat haltuuni

 

ja tällaisen verhoilun tuolin päälle laitoin

 

Tässä vielä yhteispotretti verhoillusta ja verhoilemattomasta tuolista